Vaaleissa valitaan Suomen linja

25.2.2015 Francis McCarron

Uusi Lahti kirjoittaa pääkirjoituksessaan (18.2.2015), että kansanedustajilla on merkittävä rooli alueiden välisessä kilpailussa. “Mitä paremmin jokin seutu on edustettuna Arkadianmäellä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on kilpailla valtion kutistuvista rahavirroista”. En osaisi asiaa paremmin ilmaista. Kansanedustajien rooli kiteytyy mielestäni kahteen keskeiseen huomioon. Ensinnäkin pidän itsestään selvänä, että taloudesta, kasvusta ja hyvinvoinnista vastuuta kantavien puolueiden valitut kansanedustajat pyrkivät tiiviissä yhteistyössä huolehtimaan siitä, että oma maakunta saa oman osansa kilpailussa eri hankkeisiin kuten teiden rakennukseen kohdistettavista määrärahoista. On selvää, että jos Päijät-Hämeestä ei valita useampia kansanedustajia eri puolueista, omalle maakunnalle jää Musta Pekka käteen, kun hankerahat valuvat muihin maakuntiin.

Silti oman maakunnan edunvalvontaa tärkeämpi kansanedustajan rooli on mielestäni koko maasta huolehtiminen. Samaisessa Uuden Lahden pääkirjoituksessa todetaan, että “rehellinen ja tosiasiat tunnustava, mutta silti uskottavaa toiveikkuutta ympärilleen levittävä ehdokas on vahvoilla”.

Suomi on ensi vaalikaudella entistä suurempien haasteiden ja myös entistä suurempien päätösten edessä. Demokratia toteutuu heikosti, jos päätöksenteko isoissa, koko Suomea koskevissa asioissa jätettäisiin vain puoluejohtajien harteille. Kansanedustajaehdokkaille pitää olla rohkeutta kertoa oma visionsa Suomen kehittämisestä ennen vaaleja, jotta kansalaisilla olisi tietty kuluttajansuoja. Äänestäjän kuuluu tietää, minkälaisen politiikan puolesta äänestää, kun äänestää tiettyä ehdokasta. Hyvä kansanedustaja pyrkii myös aktiivisesti vaikuttamaan omassa puolueessaan niiden asioiden puolesta, jotka kokee tärkeäksi ja joiden puolesta on jo vaalikampanjassaan puhunut.

Kansanedustajan ei pidä olla pelkkä oman alueensa edunvalvoja, vaan suomalaisten edunvalvoja. Parhaiten kaikkien suomalaisten etu toteutuu minun mielestäni siten, että verotuksen suunta käännetään laskuun, talous tasapainotetaan menoja leikkaamalla, työmarkkinoita tehdään joustavammiksi, palveluita vapautetaan entistä enemmän markkinoiden hoidettavaksi, ja yrittämistä jarruttavaa lupabyrokratiaa kevennetään. Kaikista tärkeimpänä kysymyksenä pidän kuitenkin sitä, miten huolehdimme tulevaisuudessa puolustuksemme uskottavuudesta. Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että puolustusmäärärahoja pitää korottaa. Mielestäni se ei kuitenkaan riitä. Minun mielestäni Suomen paikka on Natossa niin pian kuin mahdollista.

Olen varma siitä, että keskeisissä taloutta ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä on ehdokkaiden välillä eroa. Jos jokainen ehdokas ei tuo omia linjauksiaan rehellisesti ja avoimesti esiin ennen vaaleja, on riskinä, että äänestäjät joutuvat valitsemaan sikoja säkeissä. Sitä en toivo.

Toivon, että äänestäjät valitsisivat kansanedustajansa heidän edustamien aatesuuntausten ja linjojen perusteella – eivät pelkästään mielikuvien perusteella.

Julkaistu 25.2.2015 Uusi Lahti-lehdessä