Suomi menestyksen tielle

Frane_1200x628_2

Näissä eduskuntavaaleissa on paljon pelissä. Suomen tulevan suunnan kannalta merkitystä ei ole pelkästään sillä, mikä puolue on ykkönen, minkä puolueen kannatus laskee ja minkä nousee. Pitkän linjan suhteen iso merkitys on sillä, minkälaisen linjan edustajia eri puolueista eduskuntaan valitaan, sillä he lopulta määrittävät eduskuntaryhmissään politiikan suuntaviivat.

Vaikka Suomi on viime vuosina päässyt kansainvälisen kasvun imussa jälkijunassa mukaan kasvun tielle, erilaisia uhkia on ilmassa poikkeuksellisen paljon. Sunnuntain vaalien tuloksella on suuri merkitys sen suhteen, minkälaisella polulla maamme tästä eteenpäin kulkee.

Suomi on jäänyt muita pohjoiseurooppalaisia maita jälkeen kasvussa, investoinneissa ja työllisyydessä. Se on paha asia, koska aina tulee taloudessa vastaan myös heikompia suhdanteita. Kun sen vielä yhdistää väestön ikääntymiseen ja sen aiheuttamaan työpanoksen pienenemiseen ja hoivan tarpeen kasvuun, meidän pitäisi olla erittäin tarkkoja siitä, että kaikki kynnelle kykenevät tekevät töitä ja yritykset ovat valmiita investoimaan ja palkkaamaan.

Punavihreiden ajamat veronkorotukset ja kiellot ovat menestyksen eväisiin sotkettua myrkkyä.

Ihmiset ja yritykset eivät investoi, jos mahdollisuudet tuleviin tuottoihin nitistetään kuiviin veronkorotuksilla. Ihmisille jää käteen vähemmän palkasta, jos veronkorotusten tietä jatketaan – tämä koskee yhtä lailla tuloveroja kuin myös välillisiä veroja. Jos tuotteiden ja esimerkiksi energian hintaa kohtuuttomasti nostetaan verottamalla niitä lisää, ihmisillä on vähemmän ostovoimaa.

Verotusta pitää keventää aina ja kaikissa tilanteissa. Se on ainoa tapa pitää talouden rattaat pyörimässä. Tämä koskee erityisesti työn verotusta, mutta yhtä lailla yritysten verotus pitää olla kohtuullisella tasolla, jotta investoinnit kannattavat.

Entä julkiset palvelut? Millä ne rahoitetaan?

Työllä.

Yksityisen sektorin työ on ainoa asia, millä viime kädessä kaikki palvelut rahoitetaan. Se edellyttää, että jokainen kynnelle kykenevä tekee töitä ja ponnistelee eteenpäin omien kykyjensä ja taipumustensa mukaan. Meidän pitää vihdoin vapauttaa työmarkkinat sallimalla vapaa sopiminen työehdoista yrityksissä. Ei ole järkeä, että ylläpidämme työttömien armeijaa vain siksi, että ay-pamput saisivat nauttia suurista palkoistaan ja hallituspalkkioistaan.

Työmarkkinoiden vapauttaminen tarkoittaa, että uusien työntekijöiden palkkaaminen on kannattavaa ja yritykset joutuvat kilpailemaan osaavasta työvoimasta. Verotuloja riittää julkisiin palveluihin, kun ihmiset saadaan ensin töihin. Tämä nähdään Suomen pohjoiseurooppalaisissa verrokkimaissa. Tehdään töitä, annetaan ihmisten menestyä. Ja annetaan ihmisten ostaa itse palveluita. Autetaan heitä, jotka eivät olosuhteiden takia itse siihen pysty – mutta pyritään auttamaan heidät kaikin keinoin takaisin pärjäämään omin voimin ja rakentamaan omaa menestystään, eikä tuomita heitä loppuelämän kestävään tukiviidakkoon.

Loppu ilmastohysterialle

Ehkä pöyristyttävintä menestyksen eväiden myrkyttämistä ovat punavihreiden puheet erilaisista kielloista, joilla ihmisten elintilaa pyritään rajoittamaan. Vaalienaluskeskustelun aikana on kuultu puheenvuoroja esimerkiksi polttomoottoreiden kieltämisestä, lihaveroista ja veroista maitotuotteille.

Ei käy.

Suomi pyörii kumipyörillä. Harvaan asutussa maassa oma auto on välttämätön väline, jotta pääsee töihin, harrastuksiin, lapset saa vietyä ja haettua päiväkodista tai koulusta. Lisäksi tavarat löytävät tiensä perille kumipyörillä. Autoilua ei Suomessa pidä estää – päinvastoin: Meidän on kannustettava ihmisiä ostamaan uusia ja vähäpäästöisempiä autoja vanhojen tilalle poistamalla autovero. Meidän on vihdoin laitettava maantiemme kuntoon, koska huonot tiet haittaavat liikkumista ja ovat pahimmillaan vaarallisia.

Ilmastonmuutos on uhka, mutta siihen ei vastata ilmastohysterialla, kielloilla, pelottelulla ja kiristämällä veroja. Siihen vastataan päästöttömällä energiantuotannolla ja siihen vastaus on ydinvoima.

Turvallisuus on tärkein

Ehkä viheliäisin punavihreän politiikan uhka on kuitenkin se, että annamme sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuutemme rapautua poliittisen korrektiuden ja sokean hyväuskoisuuden varjolla. Jos turvallisuudesta ei pidetä huolta, kaikki muu politiikka menettää merkityksensä.

Vuoden 2015 siirtolaisaalto ravisutti koko Eurooppaa. Suomen päättäjät olivat aivan turhan sinisilmäisiä päästäessämme maahamme sekalaisen joukon ihmisiä, jotka sotien varjolla halusivat tulla nauttimaan anteliaasta sosiaaliturvastamme. Me suomalaiset olemme aina halunneet auttaa, mutta meitä suomalaisia ei käytetä hyväksi. Tämä pitää saada sanoa ääneen ilman pelkoa leimatuksi tulemisesta.

Olemme nähneet aivan liian paljon rikollisuuden ja turvattomuuden kasvua nopean humanitäärisen maahanmuuton seurauksena. Maassa on iso joukko laittomia maahanmuuttajia – rikollisista emme tahdo päästä eroon.

Olen esittänyt liudan ratkaisukeinoja (https://www.verkkouutiset.fi/loysa-maahanmuuttolinja-polttoaine-rasismille/), joilla pidämme huolta siitä, että Suomeen ei enää päästetä turvapaikkaturisteja, vaan autamme ainoastaan kaikkein hädänalaisimpia – rikolliset ja perusteettomat maahanmuuttajat autamme nopeasti takaisin kotimaihinsa.

Ulkoisen turvallisuuden suhteen meidän on pidettävä huolta siitä, että puolustusvoimien resurssit ovat kunnossa ja reservimme pysyy terässä pahimman varalta. Suomi ei toimi eristyksissä ulkomaailmasta. Siksi olen ollut tyytyväinen siihen tapaan, jolla tasavallan presidentti Sauli Niinistö on pyrkinyt kytkemään Suomea länteen ja vahvistanut turvallisuuspoliittisia siteitä erityisesti Yhdysvaltoihin. Suomi tekee jo nyt paljon yhteistyötä Naton kanssa. Sen tien päässä on Suomen liittyminen puolustusliitto Naton jäseneksi niin pian kuin mahdollista.

Linjakkaita ehdokkaita löytyy

Sunnuntain vaalit ovat keskeinen vedenjakaja sen suhteen, minkälaisen suunnan Suomi ottaa: punavihreän näivettymisen tien vai menestyksen tien.

Vaalien suhteen on merkitystä sillä, valitaanko ihmisiä, joiden linja on selkeä ja joiden linja pitää. Jotta Suomella ylipäänsä olisi jokin suunta eikä se vain ajelehtisi muun maailman pyörteissä, valitulla kansanedustajalla pitää olla linja.

Lopulta jokaisen eduskuntaryhmän kokoonpano määrittää sen, minkälaista politiikkaa eduskunnan enemmistö ja sen valitsema seuraava hallitus tekee. Olemme antaneet ehkä jopa liikaakin valtaa puolueille, kun järjestelmässämme kansan äänen kuuluu tulla kuuluviin itsenäisesti ajattelevien edustajiensa välityksellä. Kyse on uskalluksesta käyttää sitä mandaattia, joka perustuslain mukaan kuuluu kansanedustajalle – ei puolue-eliiteille.

Eri vaalipiireissä olen saanut kunnian tutustua joukkoon eduskuntavaaliehdokkaita, joiden linjasta ja sen pitävyydestä voin mennä takuuseen. Näitä suomalaisen elämänmuodon ja vapauden linjan puolustajia ovat esimerkiksi Susanna Koski, Elina Lepomäki, Mia Nygård, Tere Sammallahti, Wille Rydman, Janne Heikkinen, Jukka Kopra, Antti Häkkänen, Atte Kaleva ja Juho Ojares.

Me kaikki olemme henkilöitä, jotka kykenemme vaikuttamaan Suomen tulevaisuuteen myönteisesti.

Francis McCarron
Perheyrittäjä, VTM
Eduskuntavaaliehdokas, kokoomus, Häme