Perhevapaauudistus olisi ollut leikkaus äitien vapaaseen

14.2.2018 Perhevapaauudistus karahti kiville. Perheiden valinnanvapauden kannalta se on hyvä asia. Esitetty malli ei nimittäin ollut hyvä, ja tosiasiallisesti se olisi ollut vain leikkaus äitien vapaaseen. Kannatan tasa-arvoisempaa perhevapaamallia, mutta en siten, että ansioihin sidotulla vapaalla voi olla kotona lapsen kanssa reilun vuoden vain niissä perheissä, joissa molemmat voivat jättäytyä pois töistä.

Perheitä on monenlaisia, eikä valtion pakottama malli sovi kaikille. Ihanteellinen perhevapaamalli olisi minusta malli, jossa euroakaan ei ole jyvitetty isälle tai äidille, vaan perhe saa vapaasti päättää, pitääkö koko perhevapaan vain yksi vanhemmista vai jaetaanko vapaa ja miten se jaetaan. Se on aito liberaali malli.

Tasa-arvo syntyy vapaudesta. Pakottamalla ei tule kuin vihaisia perheitä.

Uudessa mallissa äidin käytettävissä oleva perhevapaa olisi lyhentynyt nykyisestä. Isyysvapaata olisi kasvatettu leikkaamalla yhteisestä vanhempainvapaasta. Konkreettisesti tämä olisi tarkoittanut sitä, että jos perhe haluaa hoitaa lastaan kotonaan koko ansiosidonnaisen perhevapaakauden eli noin vuoden ikäiseksi, olisi isän pakko jäädä pois työstään, jotta perhe saa täydet perhevapaat käyttönsä. Äiti ei olisi voinut käyttää isälle kiintiöityä noin neljän kuukauden isyysvapaata.

Vaikka tässä nyt puhutaan naisista ja miehistä, useimmiten on kyseessä tilanne, jossa paremmin tienaava jatkaa töissään ja toinen jää kotiin hoitamaan lasta, sukupuolella ei ole tässä mitään automaattista merkitystä.

Meidän perheessämme on kaksi lasta. Oman perheemme kohdalla oli kyse kahdesta asiasta. Vaimoni oli halukas jäämään kotiin lasten kanssa ja toisaalta yrityksemme hoitaminen oli vielä tuolloin pääasiassa minun vastuullani. Elannostamme tuli kolme neljännestä yrityksen tuloksesta, joten ratkaisu oli hyvin pragmaattinen ja taloudellisesti ainoa oikeasti mahdollinen. Tilanne on useimmiten samankaltainen palkansaajaperheissäkin. Raha ratkaisee, kumpi vanhemmista voi jäädä kotiin.

Uudessa ehdotetussa mallissa minun olisi ollut ”pakko” jäädä perhevapaalle, jotta olisimme olleet oikeutettuja saamaan täydet 13 kuukautta vanhempainrahaa. Samalla yritystoimintani olisi kärsinyt merkittävästi ja perheemme ja siinä sivussa yhteiskunnan tulotkin olisivat pudonneet. Mielestäni tällainen malli on epäreilu ja perheitä eriarvoisiin asemiin sijoittava.

Lisäksi kaatuneessa perhevapaauudistuksessa olisi pienennetty kotihoidontukea, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Talouskurimuksessa näivettyville kunnille olisi kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon siirtyvien lasten myötä muodostunut lisää kustannuksia, jos kumpikin vanhemmista pakotetaan takaisin työelämään. Lisäksi päiväkodit olisivat joutuneet lujille lapsimäärän kasvaessa.

Mielestäni on arvoa myös sillä, että on naisia ja miehiä, jotka kokevat, että heidän elämäntehtävänsä on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin, eikä työ ole ykkösasia.

Perheiden pitää saada päättää itse, mikä tuntuu parhaalta. Ei pidä päästää yhteiskuntaa päättämään siitä, mikä on perheille parhaaksi. Uskotaan ihmisiin, uskotaan perheisiin. Yhtä lailla on kunnioitettava ajatusta, jossa elannon taloon tuo uranainen. Hänellä tulee olla hyvä mahdollisuus päästä nopeasti takaisin töihin. Pitää olla hyvä päivähoito ja varhaiskasvatus. Siihen kannattaa panostaa.

Luonnollisesti miehillä pitää olla halutessaan yhtä hyvä mahdollisuus jäädä kotiin kuin naisillakin. Modernissa pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvo kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset ja perheet saavat itse päättää, miten asiansa järjestävät, eikä julkinen valta ohjaa.

Tätä ei karille ajaneessa uudistuksessa haluttu ymmärtää.

Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissa.