Nyt tarvitaan porvarihallitusta – ja pian!

13.2.2014 Francis McCarron

Olen katsellut tuskastuneena nykyisen hallituksen taivalta. Moni meistä pienyrittäjistä ja keskituloisista palkansaajista on varmasti ollut valmis hammasta purren hyväksymään jonkinlaisen lievästi kiristyvän verotuksen sillä ehdolla, että hallitus myös leikkaa valtion menoja, ja tasapainottaa talouden.

Maksoin eilen illalla erilaisia veroja noin 9000 euroa. Tänään avasin pienyrittäjän uudet ennakkoveroliput, joissa korotusta viime vuoteen oli hätkähdyttävän paljon. Mietin: “Ei hyvänen aika, meinaako valtio jättää meille ihmisille enää mitään? Valtiollako tässä ollaankin töissä?!”

Hallitus on epäonnistunut

Nykyisen hallituksen ohjelmaan sisällytettiin paljon toivoa herättäviä lauseita, vaikka ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Hallitus lupasi tehdä rakenteellisia uudistuksia työn tarjonnan lisäämiseksi ja lupasi kääntää velkasuhteen laskuun. Hallitusohjelmassa lukee, että “hallituksen tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä.” Selkeään!

“Hallitus tavoittelee määrätietoisin toimin ja mahdollisimman nopeassa aikataulussa valtiontalouden tasapainoa sekä ennusteita vahvempaa talouskasvua”, hallitusohjelmassa sanotaan. Mitä tasapainoa on seitsemän miljardin euron alijäämä?

Jotta hallituksen vasemmistopuolueet eivät pääsisi luikertelemaan vastuustaan, kokoomus sai sisällytettyä hallitusohjelmaan kuuluisat perälaudat. “Hallitus sitoutuu toteuttamaan uusia lisäsopeutustoimia, mikäli valtion velan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtion talouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta.”

Hallitus sitoutui, ei pelkästään luvannut. 

Nyt hallitus on ekonomistien asiantuntijaryhmän tukemana alkanut puhua velkaantumisen taittamiseksi tarvittavien säästötoimenpiteiden jaksottamisesta seuraavalle vaalikaudelle. Velkaantumisen taittaminen ei muutenkaan enää onnistu tällä vaalikaudella, vaan aikaisintaan se tapahtuu joka tapauksessa ensi vuonna. Tavoitehan oli “selkään laskuun vaalikauden loppuun mennessä”.

Julkisesti hallitus ei ole vielä myöntänyt luopuneensa velkaantumisen taittamistavoitteesta. Pääministeri Jyrki Kataista ei käy kateeksi. Muunlaista hallitusta ei saatu kasaan. Demareiden pistäessä kapuloita rattaisiin jokaisessa käänteessä, parempaan ei ole pystytty.

Epäonnistumisen myöntäminen tässä yhteydessä olisi rehellistä.

Kirjoittaako hallitus seuraajalleen ohjelman?

Jokaisen tämän hallituksen budjetin yhteydessä demarit ja heidän vasemmistoapurinsa ovat pistäneet hanttiin jokaisen esitetyn leikkauksen kohdalla. Lopputuloksena “sopeutus” on tehty pääosin veronkorotuksilla, jotka ovat vieläpä tuoneet kassaan huomattavasti vähemmän rahaa kuin staattinen laskelma olisi osoittanut. Leikkaukset ovat kohdistuneet pääasiassa armeijaan sekä kuntiin, jotka ovat taas joutuneet korottamaan verojaan. Rakenteelliset uudistukset kestävyysvajeen paikkaamiseksi ovat jääneet hurskaiden toiveiden varaan. Missä on eläkeiän nosto? Missä on työttömyysturvan ehtojen kiristäminen? Missä on palkkajoustojen mahdollistaminen yrityksissä? Mitään isoja toimia ei ole saatu läpi. Ainoa valonpilkahdus oli yhteisöveron alentaminen. Onneksi kokoomus sai sen runnottua läpi.

Hallitus ei pysty luikertelemaan vastuusta sanomalla, että talouskasvukehitys on ollut odotettua huonompaa. Siksi perälaudat luotiin: jotta hallitus SITOUTUU uusiin tasapainotustoimiin, jos talouskasvu jääkin heikommaksi. Ensin hylättiin prosentin alijäämätavoite. Velkaantumisen taittamisen tavoite hylättiin jo vuosi sitten, mutta vieläkään sitä ei ole myönnetty.

Tänään julkaistun talouden asiantuntijaryhmän mukaan kaikkien velkaantumisen taittamiseen tarvittavien säästöjen kohdentaminen ensi vuodelle ei ole järkevää, koska se supistaisi talouskasvua liikaa. Asiantuntijaryhmä on tietenkin oikeassa. Leikkauksia on aina fiksua jaksottaa pidemmälle aikavälille, jotta sopeutumiselle ja uusien työpaikkojen synnylle häviäjien tilalle jäisi aikaa.

Idea on siinä, että leikkausten jaksotuksessa hallitus SITOUTUU leikkausten tekemiseen joka vuosi. Siksihän tämäkin hallitus SITOUTUI tekemään lisäsäästöjä pitkin hallituskautta, mutta siitä huolimatta se ei uskaltanut TOTEUTTAA sovittuja säästöjä.

Nyt hallitus yrittää sitouttaa seuraavan hallituksen tekemään säästöjä. Ekonomistien maailmassa se tietenkin on järkevää, mutta he unohtavat demokratian ja politiikan.

Ensinnäkin, on naurettavaa odottaa, että oppositio sitoutuisi siunaamaan hallituksen esitykset seuraavan vaalikauden budjettipolitiikaksi. Ei tarvitse olla politiikan ammattilainen ymmärtääkseen, miten oppositio vastaa hallituksen avunpyyntöön. Nytkö, vuosi ennen eduskuntavaaleja, oppositio toteaisi, että “ei se mitään, me autamme teitä selviämään tästä suosta ja sitoudumme teidän päättämiin leikkauksiin, jos pääsemme vaalien jälkeen hallitukseen”? Budjettivalta kuuluu eduskunnalle, ja seuraavan vaalikauden politiikasta päättää seuraava eduskunta. Tulevien valittujen kansanedustajien riippumattomuutta ei voi estää puolueiden tai väistyvän eduskunnan eduskuntaryhmien sopimuksilla.

Kansa päättää seuraavissa vaaleissa siitä, haluaako se jättää seuraaville sukupolville jättimäisen velkataakan maksettavaksi yhä suurempina veroina, vai haluaako se, että valtio tasapainottaa talouden leikkaamalla menojaan. Seuraavan hallituksen politiikasta ei voi päättää nykyinen hallitus!

Toiseksi, tämä hallitus on jo osoittanut rikkovansa itse luomansa sitoutumukset (koska demarit eivät oikeasti suostu leikkaamaan). Miksi kansalaisten pitäisi luottaa tämän hallituksen kykyyn sopia seuraavalle vaalikaudelle ulottuvista säästötoimenpiteistä? Hallitus voi toki antaa eduskunnalle lait, joilla säästöjä jaksotetaan vaalikauden yli, mutta se heikentäisi kansalaisten päätöksentekomahdollisuuksia vaaleissa. Seuraavan hallituksen pitää joka tapauksessa toteuttaa säästöt – teki tämä hallitus mitä silmänkääntötemppuja tahansa.

Ei enää demareita hallitukseen!

Jos tämä hallitus aikoo jatkaa vaalikauden loppuun saakka, sen pitää osoittaa sitoumuksensa tavoitteisiinsa tekemällä mahdollisimman suuret leikkaukset seuraavan vuoden budjettiin, jotta seuraavalla hallituksella on edellytykset taittaa velkaantuminen nopeassa aikataulussa ja pureutua kestävyysvajeen paikkaamisen loppuunvientiin. Veronkorotuksia ei saa missään tapauksessa tehdä lisää. Vuodelle 2015 pitää tehdä vähintään 2-3 miljardin euron lisäsäästöt. Mieluiten tietenkin näkisin täysimääräiset kolmen miljardin leikkaukset, mutta se taitaa olla turha toivo. Tämän hallituksen elossaoloaikana velkasuhde ei ehdi taittumaan tehtiin mitä tahansa.

Mikäli hallitus ei kykene päättämään riittävän suurista leikkaustoimista, hallituksen on jätettävä eroanomuksensa, ja tehtävä heti tilaa uudelle hallitukselle, tarpeen vaatiessa ennenaikaisten eduskuntavaalien kautta.

Velkaantumisen taittamistavoitteen epäonnistumisesta ei pidä syyttää kokoomusta. Se on puolue, joka on yrittänyt hallituksessa taistella tavoitteen saavuttamiseksi. Epäonnistumisen syynä on demarit, joille jokainen julkisen sektorin leikkaus on myrkkyä. Se on osa demareiden ideologiaa, se heille suotakoon. Sen sijaan minä en oikeistolaisena halua nähdä enää demareita hallituksessa.

Sama tilanne kuin vuoden 2011 vaalien jälkeen ei saa toistua. Kun silloin äänestin kokoomuslaista ehdokasta, äänestin valtiontalouden tasapainon, yrittäjyyden edellytysten helpottamisen ja veronalennusten puolesta. Kokemukseni mukaan aika moni äänestäjä joutui pettymään.

Jotta tämä äänestäjien petkuttaminen ei toistuisi, on olemassa vain yksi keino. Eduskuntavaaliehdokkaiden ja mieluiten puolueidenkin, on kerrottava ennen vaaleja, millaista hallituspohjaa he kannattavat.

Minun toiveeni on selvä: minä haluan, että seuraava hallitus rakentuu kokoomuksen, keskustan, RKP:n, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten varaan.

Vaatikaa ehdokkailtanne vastausta tähän kysymykseen: “Minkälaisen hallituspohjan toivoisit?” Se, joka ei tuohon kysymykseen vastaa, on tuuliviiri ja opportunisti.

Minulle pilkahti tänään ennakkoverolippua kauhistellessa jo mieleen ajatus, pitäisikö siirtää yritys Viroon. Ymmärrän niitä yrittäjiä, jotka siihen ratkaisuun päätyvät. Jos me kaikki yrittäjät jättäisimme Suomen, tästä maasta tulisi aika nopeasti uusi Kreikka. Sitä en toivo.

Sen sijaan haluan tehdä kaikkeni, jotta Suomesta tulisi tulevaisuudessa taas hyvä paikka menestyä yrittämisellä ja kovalla työnteolla. Ensin julkinen talous pitää laittaa mahdollisimman pian tasapainoon, jotta tulevaisuuden veronkorotuksilta vältyttäisiin. Sen jälkeen kokonaisverorasitukseen suunta pitää kääntää alaspäin.

Julkaistu Uuden Suomen blogissa.