Mitä onkaan sananvapaus?

3.3.2014 Francis McCarron

Keskustelu edellisen blogiavaukseni suhteen näköjään jatkuu. Tästä minä pidän kokoomuksessa. Ihmisltä löytyy erilaisia näkemyksiä, ja niistä uskalletaan käydä keskustelua.

Kokoomusjuristi Kalle Salava on tuonut esiin tärkeän juridisen seikan. Kansanedustaja ei voi irtisanoa eduskunta-avustajaansa, koska tämä on työsuhteessa eduskuntaan eikä kansanedustajaan. Juristin kuuluu tuoda esiin lainsäädännön kommervenkit. Poliitikon taas kuuluu kertoa, jos säännöissä on jotain pielessä. Minusta on järjetöntä, että kansanedustaja, joka kuitenkin avustajansa valitsee, ei voi päättää avustajan työsuhteen lopettamisesta, vaikka kansanedustajalla ja avustajalla menisi sukset täysin ristiin. Kansanedustajan ja avustajan luottamuksellisen suhteen säilyminen on välttämätöntä kansanedustajan työn sujuvuudelle. Tämä ongelma pitäisi jollain aikavälillä ratkaista. Nykyinen käytäntö ei ole hyvä eikä järkevä.

Toisena kohtana Salava ymmärtää tahallaan väärin sananvapauskysymyksen. Puolustan sananvapautta ja muita yksilönoikeuksia viimeiseen saakka. Puolustan siis myös Eerolan oikeutta sanoa kuten sanoi, vaikka olenkin täysin eri linjoilla.

Minulle sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista mielipiteeni ilman, että julkinen valta estää tai kieltää tai rajoittaa oikeuttani mielipiteeni ilmaisuun. Lisäksi sananvapauteen kuuluu se, että julkinen valta suojelee mielipiteiden esittäjää niin, ettei tarvitse pelätä tulla pahoinpidellyksi tai uhkailluksi. Sen sijaan sananvapauden estämistä ei ole se, että kansalainen ilmaisee mielipiteensä vaaleilla valittujen henkilöiden asemasta tai näkemyksistä.

Minua on ihmetyttänyt, kun jotkut ovat kyseenalaistaneet kommenteissaan “kyläpoliitikon” oikeutuksen vaatia ministeriä eroamaan. Ministeri saa valtansa kansalaisilta, jolloin on mielestäni aivan oikein, että yksittäiset kansalaiset esittävät näkemyksiä ministereiden toimista, ja esittävät ministereille vaatimuksia, tarvittaessa myös erovaatimuksia. Kannustan muitakin ottamaan kantaa, ja älähtämään, jos joku ministeri ei toimi toivotulla tavalla.

Janukovytšin vallan aikana ja nytkin itäisessä Ukrainassa sananvapaustilanne on heikentynyt. Venäjällä sananvapaus on luvattoman heikko. Ei ole historiallisesti täysin poikkeuksellista, että kohtuullisen vapailla demokraattisilla vaaleilla valitaan valtaan tyranni, joka ei piittaa ihmisoikeuksista. Oma demokratiakäsitykseni on se, että ihmisoikeudet menevät demokratian edelle. Ihmettelen ihmisiä, joiden mielestä murhaaminen on hyväksyttävää, jos se tehdään demokraattisesti. Onko siinä joidenkin vasemmistolaisten moraali?

Salavan esilletuoma juridinen seikka tarkoittaa sitä, että kansanedustajan, erityisesti ministerin, täytyy hyvin tarkkaan miettiä, kenet avustajakseen valitsee. Tässä tilanteessa koen, että avustajavalinta osoittaa Arhinmäeltä sellaista arvostelukyvyn puutetta, että minun mielestäni hänen ei pitäisi jatkaa enää ministerinä.

Miltä olisi vaikuttanut, jos aikoinaan ministerin valitsema avustaja olisi puolustanut vaikkapa Slobodan Milosevicin laillista oikeutta presidenttiyteen tämä rikosten paljastuttua?

Kolmannessa kohdassa Salava kompastuu omaan nokkeluuteensa. Salavan mielestä urheiluministerin ei pidä ottaa kantaa ulkopolitiikkaan. Juuri näin. Olen samaa mieltä. Arhinmäen vakavin virhe nimittäin olikin se, että hän meni Hesarin haastattelussa ottamaan kantaa ulkopolitiikkaan, vieläpä kyseenalaistaen ulkoministeri Tuomiojan lausuman linjan. Arhinmäen mielestä Ukrainan kriisissä ei pitäisi ottaa puolia, ei pitäisi ottaa kantaa. Tuomioja sen sijaan tunnustaa uuden hallituksen Ukrainan lailliseksi edustajaksi. Nyttemmin hallituksen yhteinen linja on muodostunut vielä tärkeämmäksi, kun Ukraina ja sen laillinen hallitus ovat joutuneet Venäjän sotilaallisten toimien kohteeksi. Nostan hattua Suomen ulkopoliittiselle johdolle uskalluksesta tuomita Venäjän laittomat voimatoimet.

Minä en edelleenkään kuitenkaan pidä siitä, että hallitus ei ole ulkopolitiikassaan yhtenäinen, kun sen yhden jäsenen ulkopoliittinen linja näyttäisi olevan aiempien viittaamiini Hesarin lausuntojen perusteella vähintäänkin hämärä suhteessa hallituksen linjaan. Lisäksi saman ministerin lähipiirissä toimii epäillyn massamurhaajan presidenttiyttä puolustava tyyppi.

Minusta on kuitenkin hyvä, että kokoomuksessa toimii juristeja, jotka kiinnittävät huomionsa tärkeisiin lakiteknisiin seikkoihin. Niiden varjolla ei kuitenkaan saa poistaa politiikasta politiikkaa.

Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissa.