Käpykaartilaiset pois Puolustusvoimien kimpusta!

12.11.2013 Francis McCarron

Julkisen sektorin säästötalkoot ovat vasta vähitellen pääsemässä käyntiin. Ei ole yllättävää, että ensimmäisiksi säästökohteiksi valikoituu sellaisia, joista on helppo leikata suuria summia, mutta säästöt eivät tunnu konkreettisesti ihmisten elämässä. Siksi yksi hallituksen merkittävimmistä yksittäisistä säästökohteista on puolustusvoimat. Puolustusvoimissakin on syytä karsia löysät pois: turha byrokratia ja tehottomat ratkaisut ovat turhia ja tehottomia riippumatta sektorista. Puolustusvoimauudistuksessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästä hallinnon ja logistiikan tehostamisesta, vaan konkreettisista leikkauksista Suomen puolustuskykyyn.

Helppojen lyhytnäköisten säästökohteiden valitsemisen sijaan politiikassa pitäisi priorisoida: mikä todella on tärkeä ja välttämätön tehtävä valtion hoidettavaksi? Minun on vaikea keksiä valtiolle tärkeämpää julkista tehtävää kuin kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen. Puolustuksen lisäksi tähän kuuluu poliisi ja oikeuslaitos. Näistä kolmesta säästäminen tarkoittaa efektiivisesti kansalaisten turvallisuudesta säästämistä.

Vuonna 2012 Venäjä kasvatti puolustusmenojaan huimat 16 prosenttia. Suomessa sen sijaan puolustusvoimiin kohdistuu vuositasolla 10 prosentin säästötavoite tämän hallituskauden aikana. Vaikka on vaikea kuvitella Suomea kohtaavaa valloitussotaa lähitulevaisuuteen, emme saa heittäytyä lastuksi maailmanpolitiikan laineille. Suomella tulee olla uskottava ja itsenäinen puolustus, joka toimii riittävänä ja realistisena uhkana ulkoiselle viholliselle. Puolustusvoimien säästöt ovat lyhytnäköinen ratkaisu, kun maailmanpoliittista tilannetta on vaikea ennustaa 20 vuoden päähän tai edes muutaman vuoden päähän.

Suomella on kaksi vaihtoehtoa puolustuksen järjestämiseksi. Ensimmäinen vaihtoehto pohjaa liittoutumattomuuteen. Jotta puolustusvoimat toimisivat uskottavana pelotteena mahdollisen hyökkääjän kannalta, armeijan varustelutason pitäisi olla teknologialtaan samalla tasolla kuin hyökkääjällä. Lisäksi reserviläisarmeijan pitäisi olla vahvuudeltaan riittävän iso, sekä taidoiltaan ja kunnoltaan iskukykyinen. Riittävät investoinnit edellyttäisivät puolustusmenojen kasvattamista vuosittain vähintään Venäjän panostuksia vastaavasti. Valtiontalous huomioon ottaen se ei ole realistista.

Toinen vaihtoehto on sotilaallinen liittoutuminen. Pitää olla realisti. Laajemman aseellisen konfliktin kohdalla lopputuloksen ratkaisee liittoutuminen. Mikään ei ole potentiaaliselle, laajentumishaluiselle hyökkääjälle mieluisampi kohde kuin liittoutumaton maa, johon hyökkääminen ei aiheuta riskiä ydinsodasta.

Suomelle ainoa järkevä liittolainen on länsi. Euroopan unionin myötä Suomi kuuluu jo poliittisesti länteen, mutta sotilaallista suojaa Suomella ei ole, koska se ei ole liittynyt läntisen Euroopan yhteisestä puolustuksesta kohta jokaisessa EU-maassa huolehtivaan Natoon. Tilanne on absurdi.

Tällä hetkellä Nato on vastatuulessa vakoiluskandaalin vuoksi. Yhdysvallat on julkisuudessa olleiden tietojen perusteella kohdellut liittolaismaiden johtavia poliitikoita epäasiallisesti. Ilmeisesti myös tiedusteluyhteistyöhön kuuluvat maat ovat vakoilleet kansalaisiaan. Poliittiset päättäjät tekevät virheitä. Koska länsimaissa on voimassa demokraattinen järjestelmä ja vapaa lehdistö, väärinkäytöksillä on myös vääjäämättä seurauksensa. Vaarallisinta olisi, jos keskinäinen riitely heikentäisi läntisen yhteisen puolustusjärjestelmän puolustuskykyä.

Luottamuksen kannalta on tärkeää, että kaikki lainvastainen ja liittolaisten suvereniteettia loukkaava vakoilu selvitetään, ja huolehditaan siitä, ettei sitä tapahdu vastedes. Tiedustelutoiminnan pitää perustua luottamukseen ja ystävät eivät voi olla vakoilun kohteita. Vakoiluskandaalin pölyn laskettua Suomen on aika hakea Nato-jäsenyyttä niin pian kuin mahdollista. Käytännössä tähän pitää pyrkiä seuraavalla vaalikaudella, koska nykyisellä hallituskokoonpanolla mikään Suomen puolustuskykyä lisäävä ratkaisu ei näytä mahdolliselta.

Nato-jäsenyydestä huolimatta Suomen on taattava puolustusvoimilleen riittävä rahoitus puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kaluston modernisointiin. Se edellyttää puolustusvoimien säästöjen purkamista. Natosta huolimatta Suomen puolustamiseksi paras ratkaisu on edelleen yleinen asevelvollisuus

Suomi on puolustamisen arvoinen maa, ja sellaisena se tulee pitää. Meidän pitää kyetä tekemään kovia valintoja lähitulevaisuudessa siitä, aiommeko puolustaa kalliilla lunastettua maatamme myös tuleville sukupolville. Yksin on koulun pihallakin kylmä.

Julkaistu Uuden Suomen blogissa.