Hyvä veli -politiikan aika on ohi!

Tagit:    

26.3.2015 Opettiko viime vaaleja edeltänyt vaalirahakohu meille mitään? Palaako meillä taas vaivihkaa aika, jolloin isolla vaalirahoituksella ostetaan joillekin ehdokkaille näkyvyyttä, jotta he voivat olla eduskunnassa valvomassa rahoittajien etuja kanavoimalla julkista rahaa tukina tietyille aloille?

Vaalirahoitus ei ole paha asia. Minusta on tärkeää, että ihmiset ja yritykset voivat tukea ehdokkaita, joiden he uskovat kykenevän edistämään oikeanlaista päätöksentekoa. Ehdokas, johon uskotaan saa myös riittävän monilta eri tahoilta rahoitusta, jotta voi tehdä uskottavan kampanjan. Harvalla on mahdollisuuksia laittaa riittävän isoja summia omaa rahaa. Ei se olisi reiluakaan, jos vain raharikkaat voisivat pärjätä vaaleissa. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista pienistä lahjoituksista, joita olen saanut omaan kampanjaani yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä. Vaalirahoitusta ei pidä kavahtaa. Laki sen suhteen on nyt hyvä.

Tärkeää on sen sijaan se, ettei rahoitukseen liity odotusta vastapalveluksista. Hyvä veli -verkostojen yhteiskunnasta pitäisi vihdoinkin päästä eroon, koska se tukahduttaa tämän maan kehityksen. Jos poliitikot alkavat valvoa eri intressipiirien etuja toisten intressipiirien kustannuksella, se ei enää ole yhteiskunnan kannalta hedelmällistä.

 

Järjestelmässä on valitettavasti paljonkin vikaa. Suurin vika on se, että markkinatalouden sijaan Suomessa ja kaikkialla länsimaissa on paljon sääntelyä ja kaupan rajoitteita, joiden ainoa tarkoitus on taata joillekin monopolivoittoja. Ottamalla huomioon yritystuet, monessa maassa joidenkin yritysten maksama nettovero menee jopa lähelle nollaa. Järjestelmä ei voi olla reilu, jos vain suurimmilla yrityksillä on riittävä juristiaremeija pyörittämään yritystuki- ja vero-osastoja. Pienet yritykset eivät juuri yritystukia saa ja verosuunnittelu on kallista. Näin ollen niille jää vain maksajan osa. Tuntuukin, että suomalaisen vasemmiston kritiikki markkinataloutta kohtaan on väärän puun haukkumista.

Pahoin pelkään, että “kehittyvien maakuntien Suomi”, jossa tukia kanavoidaan vaikkapa bioteollisuudelle, tuulivoimabisnekselle ja maakuntien yrityksille on tekemässä vaivihkaa paluuta.

Paljon tehokkaampi olisi järjestelmä, jossa kaikki toimijat olisivat samalla viivalla. Yritystuilla lähinnä tekohengitetään yritystoimintaa, joka ei vapaassa kilpailussa pärjäisi. Esimerkiksi bioteollisuudella on täydet edellytykset nousta Suomessa kukoistukseen, kunhan yritystoiminnan edellytyksistä pidetään huolta takaamalla kaikille riittävän alhainen verotus, riittävän sujuvat lupaprosessit ja huolehditaan, että liiallinen sääntely ei estä itse toimintaa tai rahoituksen hankkimista. Ei hyvä bisnes edellytä erityistukea.

Jonkun tietyn alan edun sijaan kansanedustajan pitäisi miettiä koko Suomen talouden etua. Eduskunta ei ole työpaikka, jonne mennään edistämään intressipiirien etua. Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi, jossa mandaatti tulee kansalaisilta. Minä haluan mieluummin pitää kaikkien kannattavien yritysten puolia kannattamalla kautta linjan alhaisempaa verotusta ja kevyempää sääntelyä. Haluan pitää kuluttajien puolia kannattamalla vapaata kilpailua, joka takaa kuluttajille edullisimmat hinnat ja parhaan laadun. Markkinatalous ja sen mekanismit ovat ylivoimaisia erottelemaan jyvät akanoista. Kun uskallamme antaa kilpailun toimia ja parhaiden voittaa, siitä hyötyy koko kansakunta.

Vuosikausia istuneilta päättäjiltä on odotettu tekoja. Aina niitä on luvattu, harvemmin on niitä saatu. Suomi tarvitsee uuden suunnan!

Kirjoitus on julkaistu ensimmäistä kertaa 25.3. ilmestyneessä Uusi Lahti -lehdessä.