Alkon monopoli perustuu kaksinaismoralismiin – ex-myyjän kokemuksia

19.12.2014 Francis McCarron

Alkon monopolia perustellaan mitä erilaisimmilla syillä. Euroopan unionilta poikkeuslupa sisämarkkinadirektiivien noudattamatta jättämiseen saatiin kansanterveydellisiin syihin vedoten. Samoihin kansanterveydellisiin syihin poliitikot vetoavat jatkuvasti puolustaessaan alkoholiveron kiristyksiä, uutta kansalaisia härnäävää toimimatonta alkoholipolitiikan sääntelyä – sekä tietenkin itse alkoholimonopolin olemassaoloa.

Kansan holhoaminen ja viinan kiroilta suojelu on väsähtänyt perustelu alkoholimonopolin suojelulle.

Kun olin itse Alkossa töissä opiskeluaikana kymmenisen vuotta sitten, meille myyjille tuputettiin toisesta korvasta tietoa alkoholin haitoista ja siitä kuinka velvollisuutemme on varjella asiakkaita niiltä. Toisaalta aina kerran kaksi kuukaudessa tuli joku päällikkö kertomaan, että tuotteiden myyntiä olisi lisättävä jotta päästäisiin ”tavoitteisiin”.

Ohjeistus oli aina sama: ”Myykää enemmän, mutta älkää tuputtako!” Hienostuneestihan tuo tarkoitti, että kun hallintoalamainen tuli pitkäripaiseen hakemaan juomia vaikkapa viikonlopun ruokailujensa kumppaniksi, hänelle tarjottiin alkuun vaikkapa ruokahalun herättävä kuohuviini. Pääruoalle tarjottiin tietenkin mitä sopivin ruokaviini ja miksei lisäksi vielä jälkiruokaviini – tai mikä parasta, aito korkeamman veroluokan konjakki tyylikkääksi aveciksi. Missään vaiheessa me myyjät emme tuputtaneet. Kunhan esittelimme tyylikkäitä vaihtoehtoja, joilla kansalainen janonsa voisi sammuttaa.

Samanlaiseen kaksinaismoralismiin törmäsi kassalla, kun tehtiin ”päihtymyskontrollia”. Jos asiakas oli tai edes vaikutti päihtyneeltä piti painaa ”päihtymyskontrollinappia”, jolla tilastoitaisiin kuinka paljon monopoli on kontrolloinut kansalaisten päihtymystä. Jos kansalainen kuitenkin pysyi tolpillaan ja kykeni suhteellisen normaalisti vastaamaan myyjän kysymyksiin, hänelle sai myydä. Olennaista oli, että painoi kontrollinappia.

Parasta oli, että jossain vaiheessa päihdekontrolleista myymälän myyjät alkoivat saada laskennallista bonusta palkkaansa. Siinähän tuli varsinainen innostus renkuttaa nappia koko ajan, ja kysellä asiakkailta, mikä viikonpäivä mahtoikaan olla kyseessä. Sehän oli sietämätöntä kansalaisten kyykyttämistä, mutta bonukset sen kuin kasvoivat. Sanomattakin on selvää, että ikäkontrolliin oli oma nappinsa, jota jokaisen kunnon alkolaisen tuli säännöllisesti painella.

Kaiken huippu oli se, että kun kuukausittain tarkasteltiin bonuksien määräytymistä, katsottiin myös, miten myymälän myynti oli kehittynyt. Jos myynti oli tippunut, kiitosta ei tullut. Piti myydä enemmän. Olihan se aina riemastuttavaa, kun pyrittiin löytämään parhaan hinta/alkoholipitoisuus-suhteen tuotteet niukalla budjetilla tasapainoileville nuorille ja muuten vain tarkkaavaisille kuluttajille.

Toisaalta oli hienoa onnistua myymään useiden satojen eurojen arvoisia juomia aavistuksen kultivoituneemmille kuluttajille.

Nämä omakohtaiset kokemukset tiskin molemmin puolin ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että Alko ei oman sloganinsa mukaisesti “palvele”, vaan se ennemmin halventaa ja kyykyttää asiakkaita.

Nykyään suurin osa suomalaisista on kuitenkin elämänsä aikana ehtinyt matkustella paljon tai jopa asunut ulkomailla. Useimmissa maailman maissa alkoholijuomia on saatavilla tavallisista kaupoista, eikä se aiheuta sen enempää ongelmia. Pikkukaupoista saa perustuotteita, isommista marketeista jo huippuviinejä. Kaupungeissa kysyntää riittää erillisille viinikaupoille, viskikaupoille ja ehkä jopa rommikaupoille.

On oikeastaan hämmentävää, että niinkin yksinkertaisen tuotteen kuin alkoholin myymiseen tarvitaan niin valtava, raskas ja kallis organisaatio kuin Alko. Nyt en niinkään viittaa Alkon myyjien runsauteen, vaan hallinto-organisaatioon. Alkon hallitukseen kuuluu kahdeksan jäsentä. Alkon hallituksen alaisia valiokuntia on kolme, joissa ihmisiä on yhteensä yhdeksän.  Alkon johtoryhmään kuuluu seitsemän henkilöä ja Alkon hallintoneuvostoon kuuluu kaksitoista kansanedustajaa. Lisäksi konklaaviin kuuluu vielä sosiaali- ja terveysministeriön edustaja, eli laskentatavasta riippuen 28-37 johdon henkilöä vastamaassa monopolin hallinnon toteuttamisesta. Minusta tässä on hämmästyttävä määrä kovapalkkaisia ihmisiä mukana, kun tuote on kuitenkin kohtuullisen yksinkertainen ja haluttu. Huomautuksena, että Nokian hallituksessa ja sen jaostoissa on laskentatavasta riippuen 8-16 ihmistä.

Alkon toimitusjohtajan Hille Korhosen vuosipalkka on 378 000 euroa ilman etuja. Se on 31 500 euroa kuukaudessa! Melkoinen palkka siitä, että kansalaisten on pakko ostaa alkoholinsa hänen monopolipuodistaan.

Kokonaisuudessaan johto-organisaatioon kaikkine jatkeineen menee miljoonia euroja vuodessa. Toimitusjohtajan paikka on yleensä tuulinen, mutta ei Alkossa, jossa hänen irtisanomisaikansa on kuusi kuukautta ja päälle tulee vielä kuuden kuukauden palkka.

Mielestäni on perusteltua kysyä onko tämä oikeanlaista toimintaa julkisen vallan suojeluksessa toimivalta monopolilta? Vastaus on: ei!

Koko tämän kansalaisia riistävän ja holhoavan apparaatin tarkoitus on päättää kansalaisten puolesta, kansalaisten omilla rahoilla mitä, milloin ja mihin hintaan samat kansalaiset saavat juoda. Tietynlainen alkoholipoliittinen nomenklatuura päättää puolestamme ja miettii kuumeisesti keinoja, miten hillitä kansalaisten alkoholin hamuamista.

Valtaosaa suomalaisista kiusataan siksi, että pieni suurkuluttajien joukko nostaa keskimääräisen kokonaisalkoholinkulutuksen korkeaksi. Alkoholin ulkomaantuonti kiihtyy erityisesti Virosta ja kotimainen juomatuotanto kärsii. Suomessa hienosti lentoon lähtenyt uusi pienpanimoteollisuus joutuu jo miettimään, onko Suomessa järkeä toimia. Verotulot ja työpaikat valuvat yhä kiihtyvässä määrin ulkomaille oman alkoholipolitiikkamme pysyessä tiukasti umpikujassa – ja kiristyessä.

Suunta on väärä.

Alkoholia ei pidä ajatella vain välttämättömänä pahana yhteiskunnassa. Suurin osa alkoholituotteista on korkeatasoisia ruokaan rinnastettavia nautintoaineita. Suurin osa ihmisistä osaa käyttää niitä vastuullisesti. Ongelmakäyttäjiin toimii parhaiten hoito ja ongelmien ennaltaehkäisy.

Alan teollisuus ei ole ongelma, päinvastoin. Se on tärkeä osa Suomen elinkeinoelämää ja pystyisi työllistämään entistä enemmän.

Ensimmäisen askeleen ei tarvitse välttämättä edes olla alkoholiveron alennus.

Ensimmäisen askeleen pitäisi olla alkoholin myynnin vapauttaminen ruokakauppoihin ihan niin kuin lähes kaikissa muissakin länsimaissa. On itsepetosta puhua viinin vapauttamisesta maitokauppaan. Ei Alko voi jäädä yksin myymään teräviä – edes monopolinsa suojassa. Se kun ei ole kannattavaa liiketoimintaa.

Toinen järkevä ja erityisen työllistävä askel olisi tilaviinien- ja tisleiden sekä pienpanimoiden omien tuotteiden myynnin vapauttaminen kokonaan. Tämän vaikutukset maaseudun ja muidenkin alueiden työllisyyteen, yritysten kasvuun ja turismiin olisivat merkittävät.

Alko haluaa korostaa itseään poikkeuksellisen vastuullisena toimijana, jonka kontrolli on varmaa ja vakaata. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että kaupat valvoisivat ikärajoja ja päihtymistiloja vieläkin tarkemmin. Ei yksikään Alko ole menettänyt toimilupaansa sillä, että olisi myynyt viinaa alaikäisille tai päihtyneille.

Ei Alkon monopoli ole estänyt suomalaisia juomasta perjantaipulloaan. Johan sen jokainen viikonloppuna kaupungilla vieraillut tietää. Ei Alkon monopoli ole estänyt yhtään tapaturmaa tai väkivallantekoa. Kysykää vaikka poliisilta. On siis naurettavaa ajatella, että Alko olisi vastuullisempi toimija kuin elantonsa alkoholin myynnistä saava kauppias. Jos yksityinen ruokakauppias myy alkoholia alaikäiselle, ja jää siitä kiinni, häneltä lähtee luvat ja mitä todennäköisimmin myös elanto. Tässäkin asiassa euro on paras konsultti!

Alkon monopoli on jäänne dinosaurusten ja kieltojen aikakaudelta. Jos alkoholin tuomat ongelmat voitaisiin hoitaa pelkästään kieltoja lisäämällä, se olisi onnistunut jo kieltolain aikaan. Alkoholi eri muodoissaan kuluu ihmisten arkeen ja juhlaan.

Alkon valikoiman tuominen ruokakauppoihin on luonteva jatke yksilönvapauksia ja vastuita kunnioittavan Suomen kehityksessä länsimaiseen suuntaan. Suomalaiset ovat valmiit kantamaan vastuunsa ja myös nauttimaan sen hedelmistä.

Alkon monopoli alkoholituotteiden vähintäismyyntiin pitää purkaa.

Julkaistu Uuden Suomen blogissa.